keskiviikko, 29. kesäkuu 2016

Untitled

lauantai, 25. kesäkuu 2016

back to blogg

perjantai, 26. helmikuu 2016

Joensuu ähky

Tiiättekö tunteen, kun on liian kauaa samalla paikkakunnalla? Kaikki maisemat, ihmiset alkaa vaan kyllästyttää, vaikka ei olisi mitään syytä. Tai syy on nimeltään kyllästyminen.

Mulla tuli alku viikosta sellanen olo, että nyt olis päästävä pois tuolta itärajalta. Pois jonnekkin kauas ja ihan eri maisemiin. Nyt tarvii ehottomasti jotain kivaa ja erilaista ohjelmaa!

Elikkäs päätin sitten hypätä Joensuu- Helsinki junaan ja lähteä moikkaamaan muutamia kavereita. Ihan kiva fiilis kyllä. Pieni väsymyksen poikanen meinaa vaan painella päälle, mutta pitää yrittää olla välittämättä siitä. 

 

Ps. Täällä Imatralla on ihan aurinkoista! Sais olla tuolla etelässäkin sitten!

 

Nauttikaahan viikonlopusta, ottakaa rennosti ja tehkää jotain piristävää :)

xoxo sigrid

tiistai, 16. helmikuu 2016

ruoka ja liikunta -pyhät sanat

Oletko sama mieltä, että ruoan ja liikkumisen merkitys on korostunut lähivuosina valtavasti? 

Nyökkään syvään. 

Yhdellä on joku lakko, toisella dieetti ja kolmannella on joku rajoite/oma ruokavalionsa.

Enää ei riitä: laktoositon, gluteeniton ja maidoton. 



Kasvisruokailu eri muodoissaan on yleistynyt valtavasti ja gluteenittomuudesta on tullut hieno juttu. Karppaaminen on jo vähän mennen vuoden juttua. Nyt vuorossa on proteeinit, sokerittomuus, luonnonmukaisuus ja superfoodit.


Itse myönnän myös pienen ruokahippiyden. Lukioaikaan (kotona asuessa) suuhun meni aika perus ruokaa. Sitten tuli mukaan äidin mukana villitys veriryhmän mukaan elämisestä. Itsehän elin pitkään luullen kuuluvani B-veriryhmään - osittain määritin jopa persoonaani sen kautta. Pari vuotta sitten kävin luovuttamassa verta ja muutinkin persoonani A-veiryhmään kuuluvaksi kasvissyöjäksi.

Astman myötä maidosta on tullut jonkinmoinen rajoite. Limasuutta riittää omasta takaakin,joten maidon käyttö on hyvin vähäistä (kahvissa ehdoton!!!). Gluteenittomuus on seurannut kotikotoa myös mukaani. Tai vähitellen se on muokkaantunut lähinnä venhättömyydeksi. Nyt ei maha turvota koko ajan.



Niin - miksi aluksi kuulostin niin kriittiseltä, mutta lopulta itsekkin tunnustan ruokafanaattisuuteni. 

Joskus tuntuu vaan, että tämä syöhyvinliikuhyvin -teema vähän ylikorostuu. Mitä enää kannattaa syödä ja miten kannattaa liikkua? 

Olisiko hajuton, mauton ja väritön ennemminkin aikamme pyhät sanat. 


Jokaisen täytyy tottakai saada syödä ja liikkua niin kun haluaakin. Jos on hyvä olo niin, se on tärkein.

Ehkä sen oman elämäntavan ylikorostaminen vain ärsyttää.

Ainakin itse alan määrittämään todella helposti itsenäni syömisteni ja liikkumisteni kautta?

                                          Alan vertailemaan.

                                         Alan kadehtimaan. 

                                         Alan sokerilakkoon kuukaudeksi, koska kaverikin alkoi.

                                        Alan käymään salilla, koska se vaan on hienoa. 

                                         



Vaikka syöminen ja liikkuminen on elämän perus asioita hyvinvoinninkannalta, tarvitseeko niistä tehdä pyhiä asioita?

On siis ensisijaisen tärkeä hyväksyä erilaisuus; eriaiset ruoka- ja liikuntatottumukset. Jokaisella on oikeus elää tavallaan. 

En esimerkiksi ala kritisoimaan lihansyöjiä.


Haluan vaan herätellä ajattelemaan, että mitä tämä ruokaurheilu-fanaattisuus saattaa saada aikaan.

Tarvitseeko aina olla niin ehdoton kaikesta; voisiko joskus lipsua ja vähän irrotella?

Tätä olen ainakin itse yrittäny opetella.



Jokaisen täytyisi vain muistaa kuunnella sitä omaa sydäntä, eikä vertailla liikaa. 

Jos nyt kuntoutan selkää, turha on syyllistää itseä kun kaverit pystyy treenaamaan hiet kainalossa.


Mä lähen tästä meditoimaan ja joogaamaan!

xoxo sigrid


tiistai, 16. helmikuu 2016

Muistellaanko vähän kesää?

Kyllä - olen tosiaankin kesäihminen. Vaikka kuinka olen yrittänyt muuttaa asennetta talvea kohtaan, mutta ei. 

Kylmyys uppoaa jonnekkin niin syvälle sieluun, että sitä on koko ajan pääkin jäässä.

Toinen tekijä on nimeltään valo. Jos kaikki päivät olisi sellasia ihania aurinkoisia sopivia pakkaspäiviä, niin saattaisin vaikka ihastua talveen. 

En siis sano, ettenkö ollenkaan pidä talvesta. En mikään pessimisti halua olla. Aina yritän keksiä jotain hyviä puolia tästäkin vuodenajasta. 

 

Silti se kesän- ja valonihminen ei ole ihan omiaan näin alkutalvestakaan.

Muistellaanko siis kesää?

 

KAIVOPUISTON%20RANTA.jpg

 

 

 

IMG_6794.jpg

 

 

 

kaivarin%20mattolaituri.jpg

 

 

kaivaria.jpg

 

 

 

IMG_9121.jpg

 

 

 

max%20cafee.jpg

 

 

 

siirtolapuutarha.jpg

 

 

IMG_5936.jpg

 

 

 

20140706_224004.jpg

 

 

 

20140716_211819.jpg

 

 

20140705_205838.jpg

 

  • Sigrid

    Sigridin elämää.

    Elämää 22w silmin.
    Elämää opiskelijan/tulevan open näkökulmasta.
    Elämää visualistina, unelmoijana, pohdiskelijana.
    Elämän kauneutta, iloja, itkuja, toiveikkuutta.


    WELCOME TO MY BLOGG!!!